Lumisadetta ja Laululeikkiä

Fernetin perinteinen alppimatka oli tänä vuonna viikolla 9. Siksi osanotto oli ennätyksellisen suuri, 20 jäsentä aveceineen, yhteensä 34 henkeä, mahtavaa!

Kohteena oli MORZINE, eräs maailman suurimmista hiihtoalueista, 600 kilometriä rinteitä ja yli 200 hissiä.

Sunnuntaiaamu aukesi mahtavassa auringonpaisteessa ja heti kun saimme vuokraamosta sukset lähdimme hissillä ylös rinteille. Pakollisen ryhmäaamujumpan jälkeen pääsimme vihdoin laskemaan. Rinteet olivat mahtavassa kunnossa. Maailma tuntui täydelliseltä. Ensimmäiset rinnekaljat maistuivat siinä kauniissa auringonpaisteessa mahtavilta. Mutta surkeuden surkeus, Tuija oli jo venäyttänyt jalkansa ja laskut oli laskettu.

Mutta päivän huipennus oli vielä edessä. Koko päivän keräsimme fiilistä tulevaa Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelua varten. Sitä varten oli oikein varattu pubi kylästä jossa voimme fiilistellä. No siinäkin sitten kävi niinkuin kävi, keräsimme suomenliput ja laitoimme ne taskuun ja hiippailimme hotellille mitään suurempaa meteliä pitämättä.

Seuraava aamu ei sitten ollutkaan ihan niin aurinkoinen, ylhäällä oli sumua ja näkyvyys paikoitellen huono. Mutta kyllä se päivä siinä hiihdeltiin Le Getsin alueella.

Tiistaina sitten alkoi se pelätty lumimyräkkä. Lähdimme Sveitsin puolelle hiihteleen, mutta ei sitä oikeesti tiedä mihin ne oppaat siinä pyryssä meidät veivät, ravintolasta kyllä sai Sveitsin frangeja takasin, joten ehkä käytiin Sveitsissä. Pikku vammoja syntyi jälleen lisää, Vappulan Pipa ja Palsasen Sirkku teloivat jalkansa, toinen tasamaalla ja toinen hissistä poistuessaan. Lundströmin Marakin sai mustelman takalistoonsa kaaduttuaan hissin yläasemalla. Kaikesta päätellen keli oli todella vaikea.

Keskiviikkona lumisade jatkui. Mahtava lumentulo antoi mahdollisuuden puuterin pöllyttämiseen. Sehän on sitä harvinaista herkkua, ja aika vaikeeta myös. Piiskaava lumi tuntui aika ajoin kasvoilla tosi kiusalliselta, mutta onneksi rinneravintolaverkosto oli tiheä, että pääsi välillä sulattelemaan jäätynyttä nenää. Sitten sattui aivan uskomaton juttu, Juhani Vappula kaatui hississä (katso kuvat). Hissin ala-asemalla oli kyllä kerrottu että nousu on vaikea, mutta silti.

Torstaina syötiin yhteinen lounas Nyonin rinneravintolassa. Tilaisuudesta tuli hyvin hauska, kun vahingossa aloimme eräänlaisen kilpalaulannan naapuripöydän englantilaislapsien kanssa. Siinä Vespan johdolla esitimme ”Metsämökin tonttu”-laulun ja lapset vastasivat omalla laulullaan. Meiltä lähti ”Kalle Kustaan muori” ja heiltä omansa. Näin mentiin tasatahtia vuoron perään. Loppujen lopuksi koko ravintolayleisö aplodeerasi näille hauskoille esityksille. Krouvarikin oli haltioissaan ja palkkioksi showsta tarjosi meille paikallista alppijuomaa, jonka mausta emme voineet olla varmoja, että oliko se tarkoitettu lampussa poltettavaksi vai juotavaksi.

Perjantaina ei sitten juuri laskettu, keli oli todella surkea, mutta nyt oli aikaa tutustua Morzinen kylään. Itse kylä oli positiivinen yllätys. Paljon kauppoja ja ravintoloita, joissa oli mukava olla pyryä paossa. Savoien maakunnan herkkuja, makkaroita, juustoja ja viinejä oli hyvin tarjolla. Vesisade ja loska vain haittasi kadulla tallustelua. Mutta ensi vuonna taas uudestaan alpeille isolla Fernet-ryhmällä. Niin se on hauskinta

JR