LIVIGNO 3. - 10.3.2007

Lauantaina 3.3. Helsinki-Vantaan lentoasemalle kokoontui joukko fernettiläisiä seuralaisineen. Joillakin oli kitara kaulassa, joku raahasi styrkkaria ja olipa jokunen ottanut jopa suksipussin kainaloonsa. Kaikilla sama kiilto silmissään – LIVIGNOON!

Ryhmämme koko oli 35 henkeä, joista 18 jäseniä. Lensimme Innsbruckiin ja sieltä bussilla perille. Fernettiläisillä oli tietenkin oma bussi – ja meno sen mukaista. Musiikki soi ja laulu raikasi. Tankkaustaukokin pidettiin.

Sunnuntaiaamuna heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Kissan jälkiä seuraillen korkkasimme hiihtoviikkomme käyntiin. Livignon rinteet olivat leveitä, hyvin hoidettuja ja leppoisan loivia. Kyllä siellä muutama musta rinnekin oli. “Tykittäjät” pääsivät nauttimaan sekä syvää lunta että puuteriakin. Nautiskelijoille löytyi oikein mukavia aurinkoterasseja.

Maanantaipäivän käytimme retkeen Milanoon. Kahdenkymmenen vuoden haave toteutui – vierailimme Fernetin tehtaalla. Tästä retkestä tulee oma raportti kuvineen nettisivuillemme.

Tiistaina osa porukasta lähti tutkimaan naapurimaan Sveitsin rinteitä St. Moriziin. Muut nauttivat Livignon aurinkoisista rinteistä.

Viikko vierähti uskomattoman nopeasti, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää ja viini virtasi. Livigno on verovapaa alue. Sen huomasi lähinnä tuliaisostosten teossa.

Aivan ilman huonoja uutisia ei selvitty. Viisi keuhkoputkentulehdusta, kaksi venähtänyttä polvea ja yksi hotellillinen “laatoitusta” väritti viikkoamme. Oppaiden hellä hoiva – varsinkin joidenkin kohdalla – piti kuitenkin mielet virkeinä ja tunnelman korkealla.

Fondue-illan ja perjantain pitkänlounaan tunnelmasta vastasi oma bändimme. Hessu K:n johdolla musisoivat Hande ja Jaakko Luomanen, Jukka Harju, Jaakko Larres ja Ana Vappula. Iso kiitos pojille, kun jaksoivat roudata mukanaan soittimet, styrkkarit ja muun tarpeellisen – unohtamatta Mara Lundströmin junailemia laulukirjoja.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin meiltäkin. Lauantaiaamuna nousimme bussiin ja kotimatka alkoi. Jaakon passikin löytyi ja niin pääsimme onnellisesti kotiin aivan aikataulussa.

Kiitos kaikille mukana olleille,

Peku

Mutta ei tässä vielä kaikki!

FERNET MEETS BRANCA

Milano 5.3.2007

Maanantaiaamuna klo 7.30 lähti bussi Livignosta kohti Milanoa. Kyydissä oli 20 matkustajaa. Hessu K ja Martsa valitettavasti olivat joutuneet jäämään vuoteeseen kuumeen kouriin.

Edessämme oli suuri päivä. Kahdenkymmenen vuoden haave oli toteutumassa – vierailu Fernet Brancan tehtaalla. Pieni jännitys väreili ilmassa. Bussimatka Milanoon vei ruuhkissa seisomisineen noin viisi tuntia.

Fratelli Brancan koko korttelin kokoinen tehdas rakennettiin aikanaan Milanon ulkopuolelle, mutta kaupungin kasvun myötä se on nykyän lähes keskustassa.

Perillä meitä vastaanotti uskomaton delegaatio. Edustava joukko Fratelli Brancan johtoportaasta, etunenässä suvun edustaja Kreivitär Maria Teresa Branca. Siirryimme bussista suoraan tehtaan yläkertaan, Brancan esittelytiloihin ja museoon. Tutustuimme tehtaan perustajien muotokuviin, vanhoihin julisteisiin ja muuhun rekvisiittaan. Saimme myös hyvin tarkan selvityksen jalon juoman valmistukseen käyttettävistä yrteistä (27 kpl). Ooppiumia ei Fernet Brancan valmistukseen käytetä, eikä ole koskaan käytettykään. Näin ainakin väitettiin.

Fernetin reseptin on aikoinaan kehittänyt yhdessä Brancan veljesten kanssa ruotsalainen tohtori Fernet ja siitä syntyi juoman nimi Fernet Branca. Nykyään juomaa markkinoidaan ympäri mailmaa ja yksi tehdas mm. Argentiinassa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että USA:ssa juoma luokiteltiin lääkkeeksi ja siksi sitä sai myydä siellä kieltolain aikana.

Museokierroksen jälkeen siirryimme lounaalle. Ohjelmassamme luki “kevyt lounas”. Se tarkoitti neljän ruokalajin pöytiintarjoiltua ateriaa. Juomana Brancan suvun Toscanassa sijaitsevalla viinitilalla tuotettu herkullinen Chianti punaviini. Jälkiruuan jälkeen tuli vielä kahvit ja fernetit. Viki muuten söi jälkiruokatorttunsa kreivittären haarukalla.

Tuliaisina veimme isännillemme FERNET MEETS BRANCA -kaulahuivit, jotka herättivät suurta ihastusta. Vientijohtaja Enzo Vogliolo sai myös oman Fernet-passin. Oli muuten aika ylpeä. Luovutimme tehtaalle myös clubimme standaarin ja nipun VENTI-lehtiä. 10-vuotis juhlakirja tehtaan kirjastosta jo löytyi. Mara Lundström kiinnitti, kädet täristen, kreivittären rintapieleen sinisen kotkamerkin. Maria Teresa oli todella otettu huomionosoituksesta.

Kierroksemme jatkui vielä tuotantoon, nykyaikaisten terästankkien sekaan, josta kukaan ei ymmärtänyt mitään. Lopuksi vierailimme kellarissa. Siellä 8 miljoonaa litraa Fernettiä lepäsi. Fernettiä säilytetään vähintäin vuosi valtavissa tammitynnyreissä ennen pullotusta.

Poislähdön koittaessa saimme mukaamme kassit, joista löytyi litran pullo Fernettiä, t-paita, lippis, taskumatti, avainnauha... Osa porukasta sai vielä kreivittären nimmarin pulloonnsa.

Jaakko viihtyi koko vierailun ajan, huomiotaherättävän hyvin, kreivittären seurassa ja niinpä paluumatka Livignoon menikin sitten häiden suunnittelussa – varsinkin isä Handelta. Kyllä bussissa laulukin raikasi.

Puoliltaöin tulimme takaisin Livignoon ja ansaitun yömyssyfernetin jälkeen pääsimme lopulta lepäämään seuraavan päivän hiihtoa varten.

Peku ja Arska

P.S. Fernet Branca oli huolehtinut tuotteensa saatavuudesta todella hyvin. Meitä odotti hotellihuoneissa pullolliset Fernet Brancaa/nuppi ja hotellin baarissa oli kolmen litran jättipullo vapaassa käytössämme. Joimme viikon aikana jättipullon kiltisti tyhjäksi.