"Niin gimis on stadi...

...siks toivomus snadi, et tsiikaa sais sen vielä kerran." Näinhän tuo Stadin varmaan mieltä värisyttävin laulu alkaa. Pieniä alkupaloja Helsingin, maailman ainoan Stadin, menneisyydestä saivat ne parikymmentä clubilaista aveceineen, jotka lähtivät katselemaan kotikaupunkiaan ikään kuin turistin silmin.

Clubin ensimmäiseen – mutta toivottavasti ei viimeiseen – opastettuun kävelytapahtumaan otti osaa yllättävänkin suuri joukko jäseniä: Tuure Johansson, Risto Joutsenlahti, Lappis Lappalainen, Tea Lohilahti, Mara Lundström, Magga Pakarinen, Joulupukki Pakkanen, Peku Palsanen, Jami Pekkala, Arska Pihlström, Hannu Pohja, Jukka Porko, Tuija Räsänen, Mervi Salonen ja Juha Viljanen – ja olipa joukossa jokunen avec’ikin. Kun kahden tunnin kävelyrupeaman jälkeen aikanaan saavuimme clubilaisen Kalevi ”Sundu” Vähäkankaan isännöimään, erityisesti lammasruuistaan tunnustusta saaneeseen Wellamoon, pöydässä odottelivat jo Tuovi Keihänen ja Kaitsu Renholm, jotka jälkimmäisen, paljasjalkaisen stadilaisen ehdotuksesta olivat päättäneet jättää opastuksen meidän muiden korville. Ja olipa mukana kävelemässä kaksi Clubin jäseneksi pyrkivääkin, jotka tällä tavoin antoivat oivan näytteen clubi-kelpoisuudestaan.

Mutta ennen kuin me Bistrosta liikkeelle lähteneet nälkäiset ja janoiset clubilaiset saavutimme Wellamon kutsuvasti avoinna olleen oven, saimme varmasti jokaiselle ainakin jotakin uutta tietoa lähinnä Stadin menneisyydestä. Helsingin turistioppaiden kollegioon kuuluva Johanna Luumi johdatteli meidät Hietalahden torin, Aleksanterin teatterin, ”Ruttopuiston”, Stockan kulman, Espan puiston, Sofiankadun, Senaatintorin, Suomen Pankin/Säätytalon ja Ritarihuoneen kautta Katajanokan entisaikoina hieman pahamaineiselle saarelle – sillä saarihan se Skatta todellakin on.
Enpä tiedä, kuka reitin oli suunnitellut, mutta puolimatkan krouvi oli erinomaisen kohdallaan. Vaikkakaan clubilaisten kävelyvauhdissa ei mitään moitittavaa ollutkaan, oli suorastaan virkistävää notkua muutama hetki Ravintola Kappelin baarissa Fernetiä ja olutta siemaillen. Ja saivatpa pari Nokian koulutuksessa ollutta meksikaanoakin omin silmin ja korvin huomata Joulupukin todellakin asuvan Suomessa.
Enimmäkseen ulkomaisia turisteja yleensä opastavalla Johannalla olivat nykyisten ja niiden paikoilla sijainneiden rakennusten historiat hyvin hallussa aina arkkitehtejä ja vuosilukuja myöten. Kaiken kaikkiaan kävelytapahtuma oli varsin onnistunut – kiitos myös oivallisen syyssään. Mutta kun jalkaudumme toivottavasti uudelleen viimeistään ensi syksynä, olisi varmaankin mielenkiintoista kuulla enemmän tarinoita… Ja niitähän yli 450-vuotiaasta pääkaupungistamme riittää. Toivomuslistalle voisi esittää oppaaksi vaikkapa jota kuta Stadin Slangi ry:n jäsentä. Saataisiin samalla mukaan maailman ainoa Stadin slangi, jonka myötä olisi mukava keinahdella mennen maailman tunnelmiin.
Ja lopuksi kiitos kävelyidean keksijälle! Ja ISO KIITOS Sundulle Wellamon kerrassaan maukkaista antimista!

Joulupukki