Mailman vanhin majakka Stromboli

Fernetin kesäpurjehdus suuntautui tänä vuonna Aeolian saaristoon Pohjois-Sisiliassa.

Osanottajat avecit mukaan lukien muodostivat 41 henkeä, jotka jakautuivat 6 veneeseen, joista 2 oli katamaraaneja. Veneet vastaanotettiin Sisilian rannikolla olevasta Sant'Agata di Militellon satamasta. Aeolian saaristo muodostuu seitsemästä tulivuoren synnyttämästä saaresta.

Saariston pääsaari ja "pääkaupunki" on Lìpari. Vulcano on kuuluisa voimakkaasta rikinkatkusta (mätä kananmuna) sekä vulkaanisista mutakylvyistä, joissa jopa kaksi uhkarohkeaa henkilöä kävi. Salina on kuuluisa luonnonvaraisesta capriksesta (jolla on muuten kauniit kukat, vaikkei sitä juuri viljeltynä päästetä kukkimaan) sekä makeasta pohjavedestä ja lähteistä (muilla saarilla ei ole omaa vettä). Saarista ehkä kuuluisin on toimiva tulivuori Stromboli. Kallis jetset-saari Panarea jätettiin väliin kun ei siellä ollut edes vierasvenesatamaa.

Vierasvenesatamat olivat aika pieniä, mutta laitureilla - silloin kun niitä oli - sentään oli vesiletkut ja maasähkö. Suihkut ja vessat puuttuivat yleisesti satamista (Salinassa oli).

Ruoka kaikissa kohteissa oli ensiluokkaisen hyvää ja hintatasokin oli kohtuullista. Vaikka meren ympäröimänä olimmekin, niin kalaruoat olivat listan kalleimpia, mutta erittäin maukkaita ja tonni- sekä miekkakalaa ynnä muita pienempiä fisuja kuskaavia autoja näkyi lähes joka kadunkulmassa – siellä missä autoja ylipäänsä oli. Nauta ja lammas ja erityisesti pizzat ja pastaruoat olivat kotimaan hintatasoa halvemmat. Kuuden hengen yhden ruokalajin illallinen ja talon viiniä maksoi noin 120 Euroa.

Makea jälkiruokaviini Malvasia delle Lìpari on ehdottomasti maistamisen arvoista, koska se on hyvää ja valmistetaan näillä saarilla. (Joskin Alkosta saa Malvasia di Pantelleriaa, joka taasen tulee Sisilian eteläpuolelta, toim. huom.)

Stromboli, tuo vanhimmaksi majakaksi sanottu saari, purkautuu erittäin säännöllisesti. Ihailimme sen punahehkuista loimotusta, joka tapahtuu noin 20 minuutin välein, naapurisaaren ( 20 mailin päästä) Salinan satamassa. Strombolin kraaterin korkeus on 900 m ja vuori on sampanjapullon tapaan täynnä kaasuja, jotka purkautuessaan aiheuttavat hehkuvan laavan sinkoutumisen ilmaan. Laavaa ja kiviä sinkoutuu ilmaan joka päivä noin 700 kuutiometriä . Kivet vierivät ja pomppivat jyrkkää rinnettä pitkin mereen asti, johon ne hauskasti molskahtavat. Oli aika jännää katsoa livenä tätä kivien tanssia.

Tästä jatkuvan tuhon uhasta huolimatta saarella asuu vakituisesti noin 400 ihmistä. Päiväsaikaan laivat tuovat satoja turisteja tutustumaan tulivuoreen. Tulivuoren huipulle tehdään opastettuja yövaelluksia. Saaren kadut ovat niin kapeat, että poliisitkin ajelevat siellä golfautolla (valitettavasti emme nähneet livenä saaren minipaloautoa).Turismi onkin kaikkien saarten pääelinkeino.

Lìparin saarella toimii suuri hohkakivilouhos. Hohkakivellä rapsutetaan mm. jalkapohjia.

Lìparilla sijaitsee erittäin kuuluisa Arkeologinen museo, jonka esineistö koostuu kaikilta saarilta löydetystä esineistöstä. Kreikkalaiset harrastivat uurnahautaamista ja uurnaruukkuja on museossa palasina ja ehjinä satoja kappaleita. Roomalaiset laittoivat vainajansa sarkofageihin, joihin sijoitettiin vainajan seuraksi kultti ja käyttöesineitä. Myös pronssikoruja on pakattu vainajan mukaan. Erilaisia onnea tuottavia jumalten pienoispatsaita oli museon lasihyllyillä satoja. Erityisen kuuluisa on maailman suurin kokoelma kreikkalaisia teatterinaamioita. Lìparin kaupungissa Pyhä Bartholomeus on saanut nimikkokatedraalin, jossa apostolin hopeinen patsas (1700-luvulta) seisoo nyljetty nahkansa olkapäällä. (Tarun mukaan hänet tapettiin Armeniassa nylkemällä elävältä). Kirkon yhteydessä on hävitetyn normanniluostarin pylväskäytävä 1100 luvulta.

Koko viikon sää suosi meitä niin, että neljänä päivänä purjehdimme. Viikon huipennus olikin sitten viimeisenä päivänä pidetty purjehduskilpailu, jonka voitti Vespa Vappulan kipparoima venekunta.

(Jarmon vene jäi saarille vielä toiseksi viikoksi, jolloin päästiin korkkaamaan myös Filicudin saari eli näkemättä jäi enää Alicudi ja ehkä Ähäcudi!, jonka kohdalla on kuulemma vain poiju kyltteineen... toim. huom.)

Matkasta kertoi Rahkosen Jarmo ja Herkku laitteli omiaan vähän väliin